SCOTTAIL-kennelin esittely


Me Scottail-kennelnimen takana olevat ihmiset olemme äiti Suvi ja tytär Noora. Ensimmäinen oma koirani oli dalmatiankoira, jonka kanssa osallistuin ensimmäiseen näyttelyyn jo vuonna 1974. Collie muutti taloon ja sydämeen vuonna 1978. Koiraharrastukseeni kuului aluksi lähinnä lenkkeily, sekä koulutus tottikseen ja PK-maastolajeihin. Vähitellen yhdistystoiminta alkoi kiinnostaa, ja myös koirankasvatus. Ensimmäinen Scottail-pentue syntyi siis pitkän harkinnan jälkeen vuonna 1995, pitkäkarvaisia collieita on syntynyt yhteensä 22 pentuetta.

Tällä hetkellä meillä on kotona pitkäkarvaisia collieita ja pitkäkarvaisia kaniinimäyräkoiria. Ensimmäinen pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira tuli meille sattuman kautta ja mäykyistä tuli kiinnostava ja näkemyksiä avartava lisä harrastukseen. Ensimmäiset kaniinimäykkykasvattimme näkivät päivän valon keväällä 2010, mäykkypentueita on syntynyt yhteensä 7. Kertaalleen jo päätimme että niiden kasvatustyö on kohdaltamme ohi, mutta eipä se niin yksinkertaista olekaan kun on palan sydämestään rodulle menettänyt. Nyt on jo tulevaisuudensuunnitelmia, mutta seuraava pentueemme ajoittunee kuitenkin vasta vuoteen 2018.

Koiraharrastus on elämäntapa, ja jalostus mielenkiintoista ja haastavaa. Koirat tuovat arkeen paljon aktiivisuutta, iloa ja myös arvokkaita ihmissuhteita. Koiraharrastukseen olen uponnut välillä syvällekin, toimien vuosia monenlaisissa luottamustehtävissä, mm. Suomen Collieyhdistyksen jalostustoimikunnassa, alaosaston hallituksissa ja Colliesanomat-lehden toimittajana. Vuonna 1998 julkaistiin myös yhteistyönä Anja Alvaston kanssa kirjoitettu Tammen julkaisema Collie-niminen kirja. Olen pyrkinyt pitämään ajan tasalla tietämystäni ja osallistunut monenlaisille kursseille, ja olen käynyt kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssit. Vuodesta 2001 olen toiminut lisäksi Suomen Kennelliiton aluekouluttajana Pohjois-Hämeen kennelpiirin alueella. Järjestän siis tässä kennelpiirissä mm. kasvattajan perus- ja jatkokursseja. Minulla on myös dna-näytteenotto-oikeudet sekä mikrosirutusoikeudet.

 

 

 


Noora opetteli konttaamaan koiranpentujen keskellä, ja on kasvanut mukaan harrastukseen. Todellinen kipinä syttyi vuonna 2009 kun hä
n aloitti junior handlerin, jossa hän kilpaili neljä vuotta, ja ikimuistoisin saavutus oli Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruus vuonna 2010. Tästä kasvoi kiinnostus muuhunkin koiratoimintaan. Noora on mm. pitänyt muutamia koiran esityskursseja ja ollut ohjaajana Satakunnan kennelpiirin nuorisoleireillä jo useampana vuotena, ja vuodesta 2017 hän toimii Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorisojaoston puheenjohtajana. Hän myös tuli virallisesti mukaan kennelnimen toiseksi haltijaksi vuonna 2013. Noora esittää mielellään koiria näyttelyissä, joten jos tarvitset koirallesi esittäjää, kysy! Hyvä esittäminen ei tietystikään yksin riitä, mutta usean koiran kanssa Noora on jo saanut ryhmäsijoituksiakin. Mm. MULTI CH Sandcastle's Private Show eli Toinin kanssa saavutuksena on jo 5 x BIS-veteraani voittoa, sekä 3 x BIS2-veteraani sijoitusta!

 

 

Asumme Tampereen lounaispuolella Nokian kaupungissa, Sarkolan kylässä,  tai itse asiassa keskellä metsää olevalla niityllä. Täällä on tilaa temmeltää ja hyvät lenkkimaastot. Meille voi tulla kylään tutustumaan meihin ja koiriimme, kunhan ajankohdasta sovitaan etukäteen! :)


 

SCOTTAIL- pitkäkarvaiset kaniini- ja kääpiömäyräkoirat

Ensimmäinen kaniinimäyräkoira muutti meille vuonna 2008. Pepsi (Black Sara's Glam Gal) oli koirien koira, lähemmäksi ihmisen sydäntä koira ei voi päästä. Se oli erittäin fiksu, ja kontaktihakuinen, ja se romutti aiemmat käsitykseni pikkukoirista täysin.

Olemme kasvattaneet pk kaniinimäyräkoiria vuodesta 2010. Tämä tuli meille ”kakkos”roduksi, kun halusimme collieiden lisäksi jonkun pienen, kivan, mutta silti reippaan ja liikunnallisen rodun. Koirankasvatus on intohimoinen harrastus, joten alusta saakka ajatuksena ja haaveena oli aikaansaada myös oman näkemyksen mukaisia kasvatteja tässäkin rodussa. Suuri osa Suomen kaniinimäyräkoirista syntyy ”vahinkoina” kääpiömäyräkoirapentueisiin. Ne ovat nuorena kaniinimittoihin meneviä, mutta aikuisena asia on toisin. Pienikokoisen, silti hyvärakenteisen ja hyvärintakehäisen kaniinimäykyn aikaansaaminen ei ole helppoa.

Rodun kasvatustyö on haastavaa, sillä halusimme todellakin aikaansaada aitoja pienikokoisia, myös aikuisena kaniinimittoihin meneviä koiria. Omat venäläistaustaiset narttumme ovat olleet yleisterveitä, ja lisääntymiseen liittyvät asiat niillä ovat erinomaisessa kunnossa. Niillä on ollut voimakkaat juoksut, helpot astutukset, hyvin sujuneet synnytykset ja loistavat emänvaistot – ja pentuekootkin kohtuulliset huomioiden narttujen koon.

Sopivien jalostusurosten löytäminen on ollut haaste, sillä rodun terveys, luonne ja geenipooli huomioiden jalostuksessa eteneminen on ollut työn takana. Mahdollisia jalostusuroksia on kotimaassa ollut koko tänä aikana saatavilla alle 10 kpl, ja ulkomailla astuttaminen on tällaisen pikkuisen, pienehköjä pentueita tekevien, mutta myyntihinnaltaan halpojen koirien kohdalla kevyesti sanoen järjetöntä. Vaikeutena koen lisäksi sen että rotujärjestö on kiinnostunut mäyräkoirarodusta vain metsästyskoirana, joksi kaniinimäyräkoiraa ei parhaalla tahdollaankaan voi Suomen oloissa sanoa, etenkin kun luonnonvarainen kaniinikanta meiltä kokonaan puuttuu. Olen myös kokenut ikäväksi rodun piirissä yleisen suhtautumisen merle-väriin, huolimatta siitä että väri on erittäin vanha, ja mäyräkoirillakin rotumääritelmässä hyväksytty väri. Merleväriin tuntuu mäykkyväen piirissä liittyvän paljon uskomuksia ja pelkoja, jotka eivät ole mitenkään selitettävissä järjellä tai edes tutkimustiedolla. Itselleni tähän väriin liittyvät asiat ovat vuosikymmenten kuluessa tulleet tutuksi toisen rotuni kautta. Rodun luonteessa on kehittämisen varaa, kehissä näkee valitettavasti pelokkaita kääpiö- ja kaniinimäyräkoiria, joiden hermorakenteet voisivat olla paremmat. Samoin sisäsiisteysongelmat ovat iso ja laajalle levinnyt ongelma – tämä on aivan selvästi havaittavissa jos esim. seuraa rodun tavis-harrastajien keskusteluja netissä. Näissä asioissa kasvattajilla riittää työsarkaa – mutta ensin ongelmat pitäisi tunnustaa :)

 


 

Presentation of SCOTTAIL collies


In 2015 it has been 20 years since the first Scottail-litter was born. However, I have been a collie-owner from the year 1978. My very first dog was a Dalmatian, and we visited our first dog show in 1974. At first my activities with dogs were just long walks, obedience tests and working trials. Little by little I got interested in working with dog associations and also breeding. So the first litter was born after a long consideration in 1995, and now we have altogether 21 litters.

At the moment we have rough collies and long-haired rabbit dachshunds at home. Our first dachshund came to us by accident, and they brought us an interesting addition. Our first dachshund-litter was born in the spring of 2010, and in total we have had 7 litters. But we have decided that we will stop breeding them in 2015.

Dogs are a lifestyle, and breeding is fascinating and challenging. Dogs bring activities and happiness to our everyday life – as well as precious relationships. I have sunk deep in to the dog-life, and I have had many positions of trust, i.a. in the Finnish collie association’s breeding council, in the national club’s board and a journalist of the Finnish collie association’s magazine. In 1998 we also published a book called “Collie” which was written in co-operation with Anja Alvasto. I have tried to keep my knowledge updated by participating in many different courses. I’m also so called “district instructor”, which is appointed by FKC, and we organize compulsory courses for new breeders, and training weekends for older breeders. I have been doing that since 2001. I also have rights for taking DNA-samples from dogs and rights to put microchips to dogs.

Noora learned to walk in the middle of the dogs, and she has grown into the hobby. The real spark flamed in 2009, when she took part in the junior handler competitions. Noora competed four years, and the most memorable achievement was the winning of the district championship in 2010. The interest grew and now she has held couple of handler-courses and has been as a trainer in “Satakunta” –kennel club youngster’s dog camp for many times. Noora became the second owner of the kennel-name “Scottail” in 2013. Noora happily handles collies and other breeds at dog shows and, she will help if someone needs it. Good showmanship is not always enough, but she has had group placements with many dogs. For excample Noora has won with Rough collie MULTI CH Sandcastle's Private Show 5 times Bst Ins Show Veteran, and 2 times res. Best In Show Veteran!

We live in Sarkola, which is a small village in Nokia city, near Tampere… Or to be exact, we live in the middle of the forest, where we have a quite big meadow. Here we have plenty of room to roam around, and we have an optimum area for jogging and walking with dogs. You can come to visit us and our dogs, as long as you inform us about that in advance.

---

SCOTTAIL - Long haired rabbit dachshunds

We got our very first rabbit dachshund in 2008. She was everyone's best friend "Pepsi" (Black Sara's Glam Gal). Any other dog can't go closer to human's heart than this dog did go. She was very very smart and always wanted attention, and she did crush my thoughts of toy dogs complitely. 

We have bred long haired rabbit dachshunds since 2010. It came for us as a "2nd breed", because we wanted a small and fun, but still alive and sporty breed beside the collies. Breeding is a passionate hobby, so since the begining the idea and dream in this breed was to achieve puppies that include your own vision of the breed standard. A large part of the population of rabbit dachshunds are born "by accident" to the miniature dachshunds' litters. As youngsters they fit in the "rabbit-size" but as adults it is a complitely different story. It is not easy to get a small-sized and well balanced rabbit dachshund.

So it was really a huge challenge to get dogs that were small for real, so they will be rabbits also as adults. Our own russian bitches have been healthy, and their reproductive ability is really good. They have always had strong heats, easy matings, smooth birthings, and (taking into account the small sizes of bitches) pretty large litters.

Finding good stud dogs has been a challenge, because paying attention to breed's healthy, temperament and gene pool, making progress with the breeding has been hard work. We have had under 10 potential stud dogs in Finland during this whole time. Mating overseas is a little bit insane with this breed, which are small with quite small litters with quite cheap-prized puppies. I feel also difficulty with that the breed association considers dachshund only as a hunting dog. And even with your best thoughts you can't call a rabbit dahshund a hunting dog in Finnish conditions, especially when we are totally missing wild rabbits. I have also felt difficulties with other breeders opinions on merle coloured dachshunds, altough the colour is really old, and it is accepted in the breed standard. It seems that they have a lot of beliefs and fears of things that come with the merle-colour, but none of them are explainable with common sense, or even with researches. Things related to this colour have become familiar for me through the decades withs our other breed. There also is plenty of room for development with the dreed's character, and too often you can see fearful miniature and rabbit dachshunds in the show rings. Also their indoor cleanliness is a huge but silenced problem among the dachshund lovers. In these cases breeders have a lot of work to do - but first they should admit them.

 


 

---

   
(KUVATEKSTIT: Klikkaa gallerian pikkukuva suuremmaksi. Kuvan oikeassa yläkulmassa on pienen pallon sisässä i-kirjain (tiedot). Sitä klikkaamalla saat näkyviin oikealle kuvatekstit!)
(CAPTIONS: Click thumbnails to enlarge the photos on the gallery. On the top right corner of the picture there is a i-letter inside of small ball (info). By clicking that you will get the captions to the right side of the picture!)